Vilskeen väkeä

Vilskeen Sanomien uutisten joukkoon on aprillipäivänä 1.4. lisätty keksitty uutinen. Mikähän seuraavista se voisi olla? (Opettaja lukee ääneen) PALJON UUSIA PIKKUVÄKELÄISVAUVOJA Maalis-huhtikuussa syntyy erityisen paljon pikkuväkeläisiä. Ne kuoriutuvat munista, jotka muistuttavat aika paljon pääsiäismunia, sillä ne ovat hyvin koristeellisia. Mielikuvitusolennoista vain pikkuväen tiedetään kuoriutuvan munista. Pikkuväkeläisvauvat ovat kovin vikkeliä jo syntymästään asti. PUISTOSTA MARSSIPUISTO Järjestyksenvalvoja Nysä Nörtti on yksin ja yksimielisesti päättänyt, että Vilskeen rakastetusta puistosta tehdään marssimiseen sopiva puisto. Sinne rakennetaan paljon uusia marssiratoja tylsien vihreiden niittyjen sijaan. Nysän mielestä nykyinen puisto on muutenkin melko epäsiisti paikka, joten muutos tekee siitä paljon viihtyisämmän. UIMARANNALLA OUTO HAVAINTO Rannalla leikkineet lapset Mei ja Aino tekivät erikoisen havainnon keskiviikkoaamuna. He väittivät kivenkovaan nähneensä ul

Mei ja hänen luokkakaverinsa olivat saaneet opettajalta viikonlopuksi kotiläksyn. Heidän piti kysyä vähintään kolmelta henkilöltä, ketä he ihailivat ja mitä he olivat ihailun kohteelta oppineet. Ratapuodissa kolisteli Rata-insinööri Leena. – Tuo on helppo kysymys, varsinkin kun juuri tänään on sankarini liputuspäivä, Leena totesi. Leena ihaili Minna Canthia. Hän oli ollut rohkea ihminen, joka oli puhunut siitä, miten kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia. Minnan mielestä sekin oli väärin, että toiset olivat upporikkaita ja toiset rutiköyhiä. Minna oli kirjoittanut myös paljon kirjoja ja näytelmiä ja ollut menestyvä kauppias. – Harmi, ettei hän kirjoittanut mitään lapsille, Mei tuumi. – Vaikka pitää kai sitä aikuisenakin jotain luettavaa olla. – Viisaasti ajateltu, Leena tuumi. Pipotti näytti harjoittelevan puodin lattialla jotain kummallista tanssia. – Mitä sinä teet? Mei kysyi. – Koetan saada kiinni edes yhden tomulaisen! Pipotti ähisi. – Mutta ne mokomat ova

Paju perheineen oli lähdössä lomamatkalle. Paju saisi lentää lentokoneessa ja asua hotellissa. Pipotti ja Nyyterö innostuivat valtavasti. Ne eivät koskaan olleet matkustaneet. Ne selailivat kaiket yöt matkaesitteitä ja kinastelivatkin vähän matkakohteesta. Lopulta ne pääsivät yksimielisyyteen lomapaikasta. Se tulisi olemaan Kummala, joka pikkuväen keskuudessa oli huippusuosittu lomakohde. Liput höyryhelikopteriin oli jo varattu. Sen kyydissä matka taittuisi mukavasti. – Kummalassa on hienoja hotelleja! Nyyterö kertoi lapsille. Paju tahtoi tietää millaisia. Pipotti selasi hänen kanssaan Kummalasta kertovaa turistiesitettä. – Me nukumme tuolla: Vanhan Lahokannon Majatalossa, Pipotti esitteli. – Heillä on mahtava ruokalista! Menen ensi töikseni syömään kuulua kummalalaista perinneruokaa, purnukkipaistosta, Nyyterö iloitsi. – Meidän täytyy kyllä käydä myös nähtävyyksissä, Pipotti huolestui. – Minä haluan nähdä Hämärärämeen. Sinne ei koskaan paista päivä! – Minäkin haluan nähdä nähtä