Vilskeen lyhtyjuhla | Puuhisen kutsu
– Miksi ihmeessä meidän piti tulla tänne! Mei puhisi kompastellessaan pimeällä polulla. – Auts! Paju kiljaisi. – Älä purista minua noin lujaa käsivarresta, Aino. – Älä irrota minusta, Paju, Aino hätääntyi. – Hui, mikä tuo on? – Se on vain kanto, Onni sanoi rauhallisesti. Puuhinen oli kutsunut lapset mökkinsä lähelle puistoon. Lapset huokasivat helpotuksesta, kun tuttu lyhty heilahteli keskellä sankkaa, mustaa pimeyttä. – Siinähän te olette! Puuhinen huudahti iloisesti. – Mukava kun pääsitte tulemaan. – Mikä se salaisuus on? Mei kysyi malttamattomana. – Noo, odottakaahan, se alkaa aivan näillä hetkillä. Tuolla ylhäällä. Lapset katsoivat ylös. Ensin ei näkynyt mitään. Sitten vanhan puun oksille ilmaantui pienen pieniä tuikahtelevia valoja. Ensin niitä oli vain muutama, sitten yhä enemmän ja enemmän. Lapset tuijottivat lumoutuneina, miten pikkuruiset tuikkivat otukset valaisivat koko valtavan vanhan puun. – Ne ovat säihkyreitä, pieniä keijuja, jotka kantavat ke