Vilskeen väkeä

"Me menimme talviselle metsäretkelle Känkkäälään, koska Kikiru halusi oppia talvesta ja luonnosta ja tietää, kannattaako lunta syödä." "Etenimme sähkölinjan alla yhä syvemmälle metsään. Etsimme eläinten jälkiä lumelta. Ikävä kyllä oli satanut vähän uutta lunta, eikä uusia eläinten jälkiä juuri siksi löytynyt." "Me katsottiinkin siksi Kikirun jälkiä hangella." "Välillä pidimme paussia ja lepäsimme." "Välillä hyppelimme Kikirun kanssa hankeen." "Ope otti kuvan meistä, kun me leikittiin lumessa. Olisiko Kikiru ollut nyt omilla teillään." "Kikiru halusi alkaa tutkimaan lunta, koska Kikiru luuli, että lunta syödään. Maistoimme sitä vähän. Kerroimme Kikirulle, että näin voimme tehdä vain koska olemme niin kaukana metsässä, kaukana ihmisten normaaleista kulkureiteistä. Vain puhdasta lunta on turvallista vähän maistella. Kikiru ei kyllä pitänyt siitä, koska se oli sen mielestä l

...kun aikoinaan opet tutustuivat kaupunkiin tähän, ei tarvinnut miettiä, ei edes vähän. Asia oli aivan selkeä, myös me haluamme olla Vilskeen väkeä! Joten: Töttöröö! Tässäpä olemme; Porokylän väki. Kaikkihan sen jo heti näki: On joukko vallan mahtava, reipas, iloinen ja taitava! Ei intoa puutu meiltä koskaan, vaikka kadut peittyisivät loskaan. Seikkailut kiehtovat kovin meitä, pääsemme kulkemaan ennennäkemättömiä teitä. Yhdessä jaamme päivän hetket, ratkomme mysteerit, teemme salapoliisiretket. Emme pelkää käyttää omaa järkeä, sillä onhan oman ajattelun kehittäminen asia tosi tärkeä! Arkeemme mahtuu monenmoista juttua, Vilskeen väkeä; ystävää ja tuttua. Mahtavaa olisi kertoa touhuistamme teille. Tervetuloa siis lukemaan, mitä kuuluu meille! Tästä eteenpäin Vilskeen väkeä -blogissa seurataan Porokylän koulun iloista sakkia, joka elää täysillä Vilskeen

Sini oli matkalla kirjastosta kotiin. Kohta pääsisi lukemaan! Kirjoja oli repussa ja sylissä. Hän katseli huolestuneena taivaalle. Harmaita pilviä. Ettei vain alkaisi sataa. Kirjat kastuisivat! Sini kiiruhti askeliaan. Mörkö-hamsteri nosti kuononsa taskusta ja nuuski ilmaa. Sini jähmettyi. Pensasaidan takaa ilmestyi kolmen jengi. Kahden ison tytön ja pojan tutut, pelottavat hahmot. Sini yritti liikkua eteenpäin normaalisti, mutta henkeä salpasi jo. Jos hän vain pystyisi kävelemään ohi, ehkä kolmen jengi ei kiinnittäisi häneen mitään huomiota. Turha toivo. Kolmen jengi taisi suorastaan olla etsimässä kiusattavia. Kaikki pelkäsivät heitä. Koulun pihalla he eivät uskaltaneet muuta kuin töniä muka ohimennen tai kuiskata ilkeitä asioita ja kun opettajat eivät huomanneet, vetää sivummalle ja uhkailla. Mutta kaupungilla heitä oli syytä pelätä. Sini ei koskaan ennen ollut nähnyt heitä kirjaston kulmilla. Ilkein tytöistä, Kaisa, pysäytti Sinin. Virnu-niminen poika virnuili nimensä mu