Vilskeen väkeä

Juhlakukkulan rinteellä kimalsi jotain lumihangella. Vilskeen lapset riensivät katsomaan. Mikä siellä oikein voisi olla?  Mihin kimaltava esine yhtäkkiä hävisi? Kun auringon säde taas osui pensaikkoon, lapset huomasivat siellä peilin. He ryntäsivät kaikki yhtä aikaa peilin kimppuun. Voi, peili putosi hangelle ja meni kymmeniin sirpaleihin. He keräsivät sirpaleet hangelta ja palasivat sisälle. Yhdessä he kokosivat sirpaleista liiman avulla peilin uudelleen kasaan. Peilin takana oli himmeää kirjoitusta:  Satujen sankari, tulethan luo, satusi repussa minulle tuo! Toivoo Irma Inkivääri   Vilskeen lapset päättivät etsiä Irma Inkiväärin Tuulitarha-nimisen asunnon kaupungin laidalta. He seurasivat löytämiään Puuhisen jättämiä vihjeitä. Ensimmäinen vihje löytyi luokan käytävältä, toinen portaikosta. Lopulta lapset löysivät Irman asunnon. Taloa ympäröi mukavan villi, nyt lumen peittämä puutarha. Irma oli ripustanut puihin pieniä tiukuja. Irma tuli

Oli hurmaavan kirpeä talvi-ilta – juuri sellainen, jonka pakkanen oli maalannut kimaltavaksi huurteisella harjallaan. Poskia nipisteli pakkanen. Hengitys huurusi, ja mieltä kutkutti edessä oleva seikkailu. Talvi-illan hämärä muutti puiston lumen siniseksi. Vilskeen väki oli lähtenyt hiihtoretkelle hämärään talvi-iltaan. Lopulta kylmyys kiristi varpaita ja pakkanen puri poskia. Väki päätti levähtää tuikkivan tähtitaivaan alla, suuren, edessä siintävän puun luona. Tultuaan puun luokse ystävykset huomasivat sen olevan tähtitorni. Uusi seikkailu oli alkamassa! Tähtitornin sisällä aukesi uusi maailma. Torni oli täynnä kirjoja, karttoja, kelloja, kaukoputkia, nappuloita, vipuja ja mittareita. Pipotti, Nyyterö ja Vilskeen lapset tutkivat innostuneina kaikkea ja meinasivat pakahtua innosta. Tornista löytyvien kirjojen, videoiden ja materiaalin avulla Vilskeen lapset saivat paljon tietoa avaruuden ihmeistä. Opittiin asioita tähdistä, tähtikuvioista, kuusta, planeetoista, avar