Paju auttaa lintuja
Oli aurinkoinen kevätpäivä. Kaikki Vilskeen asukkaat tuntuivat olevan ulkona nuuhkimassa kevättä. Jokaisen kolon ja pöntön ja talon ikkuna oli auki. Peittoja, mattoja ja tyynyjä tuuletettiin. Paju oli kutsunut Mein, Onnin ja Ainon Ratapuotiin. Hän tarvitsi apua. – Meillä on jo kotikolo täällä uunissa, Nyyterö sanoi nähdessään puisen laatikon Pajun kädessä. – Tuo on kamalan ahtaan näköinen! Pipotti tuumi. – Ehkä tuohon mahtuisi töyhtökorvaperhe? Nehän ovat suunnilleen mehiläisen kokoisia. Mitä tuumit Nyyterö? Minä en taitaisi mahtua edes tuosta ovesta sisään. Paju keskeytti ennen kuin Nyytero ehti vastata: – Tämä on linnunpönttö! Kirjosieppo poikasineen mahtuu tähän hyvin. Mei, Aino ja Onni auttoivat Pajua kiinnittämään pöntön ratapihan vanhaan omenapuuhun. Voi kun kirjosieppo löytäisi sen! Meillä on toinenkin tehtävä! Paju selitti. Ratapuodin suurta ikkunaa päin lensi joskus lintu. Oli kamalan surullista, kun lintu loukkasi siipensä. Paju oli kirjoittanut lista