Tehtävä | Puuhisen uudenvuodenlupaus

Jou-lu-lo-ma oli lopussa.

Aino, Mei, Onni ja Paju olivat ko-koon-tu-neet luis-tin-ra-dal-le. Jo-kai-sel-la oli paljon ker-rot-ta-vaa jou-lu-lo-man ta-pah-tu-mis-ta. Kun kuu-lu-mi-set oli vaihdettu, vetäisi Mei taskustaan kir-je-kuo-ren.

– Olin unohtaa tämän! Sain Puuhisen vaarilta aamulla kirjeen. Hän pyysi minua lukemaan sen ääneen meille kaikille.

– Lue, lue, hoputti Aino. Puu-hi-sel-la on aina jotakin jän-nit-tä-vää mielessään.
Mei avasi kuoren ja otti kirjeen esiin. Kirjeessä oli seuraava teksti:

Hei lapset!
Olen tehnyt uu-den-vuo-den-lu-pauk-sen. Se koskee myös teitä. 

Lupaus selviää, kun rat-kai-set-te kaikki vihjeeni.  
Rat-kai-suk-si muodostuu sana.

Miettikää talvea, kun rat-kai-set-te  ar-voi-tus-ta.

Kun saatte sanan rat-kais-tu-a,  lähettäkää se minulle teks-ti-vies-ti-nä. Kerron sitten lisää.
Terveisin Puuhinen

– Mitä ihmettä? äi-mis-te-li Paju. Tämä arvoitus meidän on sel-vi-tet-tä-vä heti. Lupaushan koskee myös meitä.

– Aloitetaan heti! totesivat Aino, Onni ja Mei yhteen ääneen.

– Tässä on pa-pe-ri-a ja kynä, jotta voidaan kirjoittaa sana näkyviin. Minä voin toimia kir-ju-ri-na, ilmoitti Aino.

Lapset ryhtyivät lukemaan Puuhisen kirjettä uudelleen. Kirje jatkui vihjeillä:

– Jihuu! Minä sain sanan rat-kais-tua, hihkui Aino. Puuhisen vaarilla on aina upeita yl-lä-tyk-si-ä.

– Kerro heti meillekin, ti-va-si-vat muut ja ko-et-ti-vat irrottaa pa-pe-ri-a Ainon kädestä.

– Taidan pitää tämän omana sa-lai-suu-te-na-ni siihen saakka, että rat-kai-set-te ar-voi-tuk-sen itse.

Auttakaa Ainoa, Meitä, Pajua ja Onnia rat-kai-se-maan Puuhisen arvoitus.

Keksikää tarina siitä, millaisen retken Puuhinen järjestää Vilskeen lapsille.

Heini Paavola

Voit tulostaa ja tallentaa tehtävän pdf-muodossa täältä.